Paritempoon startattiin minuutin välein Pitkäniemen risteyksen kulman bussipysäkiltä. Sain parikseni Teemun, jonka kanssa starttasimme neljäntenä parina. Eipä päästy Pirkkalan vanhalle kirkolle, kun edessäpäin alkoi vilkkumaan saalistettavien selkänahat. Ei toisaalta päästy paljon Anian rantatien nousua pidemmällekään, kun jo Tero ja Jiri hengittivät niskaan. Takaa kuitattiin nopeasti ohi ja meidän meno sai hetkeksi hyvät kirittäjät etupuolelle. Kuin huomaamatta ohitimme kaksi edellä ajanutta paria ennen Säijän entistä kyläkauppaa. Aivan ekana startanneet Johannan ja Janikan ohitimme vasta kääntöpaikalla, joten likat piti hyvää vauhtia. Samassa sitten Kaitsu ja Anssi kuittasivat meidän ohitse - kavereilla oli tänään isku päällä. Puolivälin jälkeen tuuli selän takana antoi vähän hyvää ja saimme pidettyä vauhdin kutakuinkin tasaisena. Isompaa kiirettä ei ollut, muttei se olisi kyllä enää tässä vaiheessa paljoa auttanutkaan. Eipä nämä kevään ensimmäiset tehotreenit koskaan ole kovin helppoja olleet.
Kuvassa ollaan matkalla alas viimeisen alamäen häntiä ja omat jalat taisivat (melko perinteisesti) hapottaa pahiten juurikin tähän alamäkeen (kuva: AquaPlus/Tuuli):
Rullailu takaisin Vihnuksen parkkikselle ja rento vaihto: fillari, kypärä, ajokengät ja pumput autoon sekä juoksutossut jalkaan. Vähän juomaa koneeseen ja pienen verrailuodottelun jälkeen loputkin saapuivat paikalle. Ei muuta kuin juoksemaan. Juoksussa aerobinen kynnys oli aivan yhtä lähellä, tai oikeammin kaukana, kuten pyöräilyssäkin. Kevään reippain vitonen mentiin pienistä happo-ongelmista huolimatta: 21:12min, 4.84km, ave 154bpm ja 4:23min/km. Ja eipä muuta kuin Nokian uimahallille vaihtamaan simmaria jalkaan. Tunnin melko intensiivinen uinti, jossa taas tuli havaittua omat puutteet mukavan selvästi. Ei, minun ei todellakaan kannata kokeilla kuminauhaa jaloissa, jos en halua seistä altaan pohjassa. Onneksi Kaitsukin sen huomasi. Uinti meni todellisuudessa muuten ihan hyvin, mutta lättäriuinti tökki pahasti vastaan. Hartialihasten takaosat hapottivat r a n k a s t i heti 50m jälkeen ja kun piti vetää 200m siivuakin, niin eipä ollut helppoa. Tähän en keksi mitään muuta syytä kuin sen, että edellisviikon hiihto tuntui vielä yläkropan lihaksistossa. Reisikrampit olivat myös kutakuinkin lähellä, mutta minä en tällä kertaa kuitenkaan ollut se, joka siirtyi altaan reunalle venyttelemään. Hyvä silti huomata, että kyllä treeni muillakin tuntui vaikkei se aina naamasta näkyisi. Seuraavalla kerralla sitten vähän enemmän suolaa koneeseen tupladuathlonin aikana, niin ehkä se siitä.
Perjantaina kroppa oli vähän jumissa ja väsynyt, muttei totaalisen rikki. Päädyinkin jatkamaan kuntosaliuraa triathlon-kuntopiirin merkeissä. Ai, minkä ihmeen triathlonkuntopiirin? Vastaus löytyy ottamalla haaste vastaan: http://www.triathlonhaaste.fi/. Olipa jo sen verran aikaa edellisestä salikäynnistä, että aivan ensimmäisenä jouduin lunastamaan jatkoaikaa jäsenyydelleni, joka kuulemma katkesi jo 8. maaliskuuta. Edellinen salikäynti siis oli joskus ennen tätä. Onneksi tästä selvisi korttia vingauttamalla ja hyvä että myös ymmärsin tyytyä kahteen kuntopiirikierrokseen... Jos pakararalihakset alkaa kramppailemaan jo toisen kierroksen kuluessa, niin yksinkertaisempikin kaveri tajuaa että se kolmas kierros kannattaa jättää toiseen päivään. Lauantai-iltana aavistuksen jumittavilla takareisillä ja pakaroilla pitkä & kevyt juoksu (~18km/1h40), jossa sykkeet olivat vieläkin vähän yläkanttiin. Ilmeisesti pieni viime päivinä vaivannut tukkoisuus on osiltaan muutakin kuin allergista. Sunnuntain pitkä pyörälenkki vaihtuikin, osin myös muiden aikataulupaineiden ansiosta, lyhyempään versioon; tuli silti ajeltua reilu 2.5h Viljakkalan ja Karhen maisemissa. Hivilahdentie-Kyrönlahdentie on älyttömän hieno ja sen mäkisyys taas kerran pääsi yllättämään.
Ihan hyvä 10h viikko, johon mahtui 3½h juoksua, 4h fillarilla, 1h45 uintia ja 0h45 kuntosalilla. Hommat jatkuu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti