sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Lapsiperheen arkea

Kuluneeseen pariviikkoiskauteen on mahtunut kaikennäköistä. Ensimmäinen puolisko meni hiihtoloman merkeissä ja toinen sitten taas koti-isän silmin lapsiperheen arkeen totutellessa. Vauhtia ja yllättäviä käänteitä piisasi molemmilla viikoilla...

Hiihtolomalle startattiin muiden kiireiden takia vasta maanantai-iltapäivänä 28.2. Tästä matkasta ei dramatiikkaa puuttunut. Ei päästy vielä kotikulmilta paria kilometriä kauemmaksi, kun piti jo ajaa drive in:iin ostamaan takapenkin terroristeille ranskanperunoita. Mahat olivat kipeitä ja rouva päätteli että se johtui vain nälästä. No, eihän ne perunat maistuneet juuri lainkaan, mutta takapenkki vaimeni sen verran että auton nokka saatiin suunnattua valtatielle 12 itään. Suuntana oli siis Vierumäen urheiluopisto. Eipä kuitenkaan päästy Kangasalaa pidemmälle, kun takapenkillä valitettiin uudestaan vatsakipua. Isännän ehdotus U-käännöksestä sai negatiivisen hallitustuomion. Tässä vaiheessa kävi mielessä että se nuorimmaisen sunnuntai-illan laatoittaminen saattoi sittenkin olla jotain muuta kuin väärään kurkkuun eksynyttä maitosuihkua. Vaikka kaveri laatoittikin vain kerran ja oli heti maanantaiaamuna aivan normaali. Vähän ennen Pälkänettä toinen stoppi ja vanhimman juniorin laatoitustauko. U-käännös kohti kotia ja lomareissun toiveikas siirto loppuviikolle... Eipä lähdetty tiistainakaan, sillä keskimmäinen laatoitti heti kotiin päästyämme. Koko porukka hoiti talkoista oman osansa 36 tunnin aikaikkunan sisällä. Voisi sanoa jo että tehokasta toimintaa! Tauti oli eriskummallinen, sillä kertatyhjennys riitti.

Kaikkien säätämisten jälkeen keskiviikkoiltapäivänä lähdettiin pienellä riskillä uudestaan koti Vierumäkeä. Tällä kertaa matka sujui vähän paremmin ja perille päästiin vaikkei hotellin illallinen vielä maistunutkaan. Torstaina olikin sitten vuorossa jo ulkoilua täydellisyyttä hipovassa kevätkelissä; aamulla lyhyt verryttelylenkki tossuilla alueeseen tutustuen ja iltapäivän auringossa pari kertaa opiston kympin ympäri pertsasuksilla. Parhautta!Lauantaina tuli käytyä suksimassa Heinolan latu (Ilvesreitti) ja perjantain alustavan reitin alkuun tutustumisen perusteella päätin lähteä luistelusuksilla. Silti paikoin latu oli erittäin roskainen eikä oikein suksi tahtonut luistaa... Suksia lienee turha syyttää?
Sunnuntai-iltana suunnattiin takaisin kotiin - olihan rouvalla maanantaina jo työpäivä :) Alkuviikon vatsataudista huolimatta kokonaisuutena tuli ihan kohtalainen treeniviikko vaikka suunnitellusta määrästä jäätiinkin selvästi. Kaikkiaan liikuntaa tuli 12h, johon voi olla enemmän kuin tyytyväinen kun mukaan mahtui myös pari aavistuksen reippaampaa suoritetta.

Maanantaiaamun arki valkeni koti-isälle harmaahkona, mutta kuten hyvin tiedetään: ei ole huonoa keliä - on vain huonoja varusteita. Eipä se ilma nyt niin kehno oikeasti ollut ja heti viikon ensimmäisenä yksinhuoltajapäivänä kului reilu parituntinen juniorin vaunuja lykkien. Kevyttä ja mainiota liikuntaa määräviikon ratoksi. Tulipa heitettyä toinenkin vastaava setti keskiviikkona.
Viikkoon mahtui, paitsi vaipanvaihtotaitojen verryttelyä, myös mukavasti treeniäkin. Pari kertaa uimassa seuran vuorolla ja torstain totuttu spinning + lihashuolto-combo. Yksi aavistuksen pidempi pk-juoksu, jonka vikalla 3 kilometrillä vauhdin nosto aina ana-kynnykselle asti , ja pari ergoilua kotikonttorilla. Treeniviikon kruunasi lauantain pitkä brick -harjoitus: hienossa kelissä reilu 4½h cycloilua + 39min transition run. Hankintasektorilla oli myös vuosijäsenyys lähikuntosalille, jotta pääsee jatkamaan salitreenejä. Viikko kompensoi mainiosti edellistä vajaaksi jäänyttä ja tunteja kertyi peräti reilu 19 (kiitos parin pitkän vaunukävelyn).

Raskas työ vaatii raskaat eväät. Tiistaina meni viisi kipaletta alusta asti kotitekoisia, munattomia ja kauramaitoon leivottuja laskiaispullia ...mutta ehkäpä viikon 11000 kcal kulutus pitää kompensoida jotenkin?
Kuluneen viikon treenihavaintoina se, että uinti alkaa välillä sujumaan aavistuksen paremmin (jopa valmentajalta tuli maanantaisaunassa treenin jälkeen hienoisia kehuja). Lisää treeniä vaan, niin saa homman toimimaan selkäytimestä. Toinen viikon mukava havainto on se, että 45 minuutin perusjuoksulenkki Ryydynpohjan ympäri on lyhentynyt talven mittaan ...viime aikoina tuohon on mennyt järjestäen sellainen 38-39 minuuttia.

Nyt ohjelmassa seuraa palauttava viikko, jonka jälkeen on ajatuksena vetää vielä yksi 2+1 jakso peruskuntoliikuntaa. Täytyy tosin ensi viikon aikana tsekata tuo kesän kalenteri, josko olisikin jo aiheellista alkaa siirtämään fokusta tehokkaampiin harjoituksiin. Vaikka tähtäimet on asetettu heinäkuun lopulle, niin kesä lähestyy kovaa vauhtia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti