Tuumaustauko

T10 loppui juhannuksen alle ja samalla yksi ajanjakso päättyi. Enää ei ole ollut tarjolla selkeää ohjelmaa viikon kolmelle päivälle (keskiviikko: lepo, torstai: T10, perjantai: kevyt kuntosalipäivä) ja onkin täytynyt miettiä viikko-ohjelmat alusta pitäen. Mitä siitä sitten muuta seurasi muuta kuin, että luonnollisesti omalle mukavuusalueelle päädyttiin ja rajusti.

Toukokuun jälkeen pohdiskelin, että treenimäärät ovat kohtuullisen mukavia mutta lajipainotukset eivät ihan vastaa omaa käsitystä täydenmatkan triathloniin tähtäävästä harjoittelusta. Kesäkuussa tilanne korjaantui vähän, mutta näköjään sitä vielä parannettavaa löytyy:

 

Joo, kyllähän tuosta se kipupiste löytyy ensi silmäyksellä! Jostain kumman syystä juokseminen on tuntunut ihan kivalta (vaikka määrä toki yhä on melko maltillinen), mutta uiminen ei ole maistunut sitten millään. Kesäkuun pisin treeniuinti oli 2km, mikä pitäisi käytännössä triplata tai ainakin tuplata ennen elokuun puoliväliä. Kaikki uiminen on tapahtunut järvessä, jossa vielä ei ole ollut kasvillisuuttakaan häiritsevissä määrin, kelit ja uimavedet ovat olleet tähän hommaan kohtalaisen hyviä, mutta uinti ei vain ole napannut. Enpä tiedä missä syy on, mutta ehkäpä vain sameassa vedessä yksinään uiminen ei ole se mun juttu.

Tässä vaiheessa onkin tuumaustauko ollut paikallaan. Ei sillä, etteikö suunta olisi selvä. Tai etteikö periaatteessa tietäisi, mitä pitäisi tehdä. Mukavuusalueelta on vain ollut liian vaikea poistua ulkoisen ohjauksen puuttuessa kokonaan. Muuten voisi harkita valmentajan hommaamista, mutta sitten touhu voisi kyllä muuttua aivan liian vakavaksi. Toisaalta ei tarvitsisi itse miettiä mitä tekee... täytyypä tuumailla vielä lisää.

Viiden viikon päästä ollaan viisaampia sen suhteen miten treenaminen onnistui. Seuraava kolme viikkoa on ajatus treenata vielä melko kovaa, mutta sitten tulee kahden viikon selkeä kevennys- ja valmistautumisjakso. Kyllä kaikki kunnon kohottamiseksi tehtävissä oleva on jo tehty ja nyt enää voi sössiä koko homman. Tärkeintä on vielä tehdä hyvät viimeistelytreenit ja pitää kroppa hereillä kisapäivän aamuun asti, sekä syödä ja levätä riittävästi.

Kisataktiikkaa täytyy vielä hieroa, mutta melko selvät nuotit ovat jo mielessä. Inspiraatiota tarvitaan aina, mutta viimeaikoina sitä on löytynyt riittämiin ihan lähipiiristä treenikavereiden kerrassaan loistavien täyden- ja puolimatkan kisojen myötä. Kisapäiväksi on myös syytä varastoida positiivisia ajatuksia jo etukäteen, sillä niitä tullaan tarvitsemaan.