Puolimatkalla

Yksi kesäkuun pääharjoituksista kisattiin lauantaina Voimarinteellä. En ollut kuullutkaan koko paikasta ennen kuin kisa ilmestyi kesän kalenteriin loppukeväästä, mutta ensikosketus oli kaikella tavalla positiivinen: sijainti vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä kodista Häijään kupeessa Karkussa ja puitteet olivat triathlonille varsin oivalliset. Omassa ohjelmassa oli siis puolimatkan kisa, joka tällä kertaa toteutettiin pyöräilyn osalta aavistuksen alimittaisena (80km).

Alkuviikon treenit sujuivat hyvin ja keskiviikkona T10:ssä tuli kesän ensimmäinen hieman pidempi (2km) avovesiuintikin pohjille, joten lähtökohdat olivat positiiviset. En tosin sen kummemmin lauantain kisaan valmistautunut, mutta torstaina tein lyhyen uinti+juoksu -treenin (1000m+7.5km) ja perjantaina pidin "ylimääräisen" lepopäivän, jolloin keskityin pyörän sekä varusteiden säätöön. Ihan tuoreilla jaloilla ei siis lauantaina startattu, mutta olo oli kuitenkin melko mainio. Tavoite oli mennä ironman-vauhtia ja ennakko-odotukset reittiä tuntematta oli, että jopa 5h alitus voisi onnistua.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja luvassa oli hyvä keli. Tosin sääennuste lupasi vettä iltaa kohti, mutta sen ei pitäisi häiritä ainakaan vielä pyöräosuutta. Eikä se häirinnytkään, sillä sade alkoi vasta illalla kun olin jo kotona. Puolimatkan startti oli klo 12:00 ja olin paikalla hyvissä ajoin noin kymmeneltä. Ihan hyvä, sillä paikan päällä meni hetki ylimääräistä säätäessä ja siirtyessä pysäköintialueen ja kisakeskuksen välillä. Sinänsä hassua, että mitä enemmän on aikaa, niin sitä enemmän tulee säädettyä kaikkea turhaa. Ja loppujen lopuksi aina tulee pikkuisen kiire - nytkin huomasin pari minuuttia ennen (pakollisen) kisainfon alkua, että ajanottotunniste pitäisi vielä kiinnittää jalkaa ja siihen tarkoitettu velcro-nauha puuttuu. Eipä muuta kuin crocsihölkkää kisatoimistoon hakemaan ja kipinkapin viime minuutilla alas rantaan kisainfoon. Keli oli jo tässä vaiheessa lämmin ja hiki pukkasi läpi, kun märkäpuku alkoi paistamaan jalkoja. Ihme kyllä, märkäpuvun yläosakin meni paikoilleen nihkeälle iholle isommin repimättä ja päästiin rantaan odottamaan starttia. Minä olen tuolla porukan keskivaiheilla haukkomassa happea valkoinen lakki ja siniset uimalasit päässä (Kuva: Tuuli/AquaPlus):

 

Ohjelmassa oli siis alkuun 1900m uinti kahtena kierroksena, joiden välissä oli pakollinen rantautuminen. Vesi oli miellyttävän lämmintä (+20°C) ja keli lähes täydellisen tyyni. Viime kesänä Aulangon ironman -kisassa uintiin kului lähes 1h26 ja tänä vuonna tavoite on 1h15. Lähdin kauhomaan rentoa ja tasaista vetoa 1h15 -vauhti mielessä. Aika pian startin jälkeen oma rytmi löytyikin ja ei häirinnyt yhtään että kärki meni menojaan. 950m ei kuulosta paljolta, mutta kyllä taas kerran vedessä yllätti se kuinka kaukana poijut ovat. Ekalla kierroksella toinen linssi pikkuisen vuoti ja sain sen tyhjennettyä vasta puolimatkan rantaosuudella. Otin siinä samalla mukillisen urheilujuomaa suun huuhtelemiseksi ja jatkoin matkaa toiselle kierrokselle. Toinen kierros oli vielä enemmän omaa menoa ja erittäin hyvää suunnistustreeniä. Huvitin itseäni katselemalla edellä menevän kaverin siksakkia, mutta en ole kyllä varma menikö oma uinti yhtään sen paremmin. Ranta tuli vastaan ja löin kelloon väliajan heti kun nousin seisomaan vedessä. Mitä ihmettä 34:34!!? Mukana oli kuitenkin yksi rantautuminen (näkyy muuten kivasti sykekäyrässä), joka vei puolisen minuuttia. Toihan tarkoitti alle 18 min/km vauhtia, joka pikaisesti iteroiden olisi alle 1h10 ironman-aika. Kyllä on kevään uintitreenit tehneet tehtävänsä ja tästä voi kiittää Kaitsua. Uinti loppui tiukkaan nousuun vaihtoalueelle (näkyy myös kivasti sykekäyrässä) ja olin kuulemma noin kymppiporukassa tässä vaiheessa.

T1 meni mielestäni aika kivasti. Putsasin suurimmat purut jaloista ja laitoin pyöräkengät ilman sukkia. Kypärä ja lasit päähän, pyörä telineestä ja hölkkä vaihtoalueelta ulos. Ei muuta kuin ajamaan 4x 20km lenkkiä. Ajatuksena oli ajaa sykeohjatusti, keskisyke aavistuksen aerobisen kynnyksen päällä. Ihan tarkaan en tätä "aavistusta" etukäteen fiksannut, kun syketasot vaihtelevat päivän mukaan ja kisassa sykkeet tyypillisesti ovat minulla vähän korkeammalla kuin harjoituksissa vastaavalla teholla. Joka tapauksessa koitin ajaa mahdollisimman paljon niin, että matkanteko tuntuu helpolta ja hapottomalta. Niinhän elokuun ironmanissäkin pitää edetä. Reitti yllätti haastavuudellaan; koko ajan oli mäkeä tai mutkaa ja helpot osuudet loistivat poissaolollaan. Ensimmäisen kierroksen sykkeet yllättivät myös, kun heiluivat vähän odotettua korkeammalla. Pientä hapotusta oli jaloissa, mutta meno oli siitä huolimatta helppoa. Ekalla kiekalla taisin ohittaa kolme kaveria. Toisella kierroksella sykkeet alkoivat tasaantumaan vaikka meno tuntui ihan yhtä helpolta kuin ensimmäisellä. Kierrosten kesto meni ennakoimaani haarukaan (35 min) vaikka ratamestari oli tehnyt parhaansa vauhdin poistamiseksi kymmenen kilsan käännön kohdalla. Siellä ei riittänyt kapealle ja huonokuntoiselle tielle sijoitettu U-käännös, vaan lisäksi oli pitänyt keksiä ketunlenkki Häijään Nesteen rekkaparkkiksella. Siinä oli riittävästi hidastusikaania, jotta kilpailijat pysyivät hereillä. Kolmannen kierroksen loppuun mennessä olin ohittanut pari miesten sarjalaista lisää ja tullut kertaalleen ohitetuksi. Tämä asetelma säilyi pyöräosuuden loppuun, vaikka ohitinkin naisten sarjan johtajan viimeisellä kierroksella, joten pyöräosuudella sijoitus nousi neljällä pykälällä. Lyhyellä reitillä on helppo seurata kärjen menoa ja vaikutti siltä, että kärkimiesten vauhti on aavistuksen kovempaa kuin omani, muttei ero mikään valtava ollut. Vikalla viitosella tehot alas ja kevyempää pyörittelyä valmistautuen juoksuosuuteen. Pyöräosuuden keskisyke 145, joka oli aavistuksen yläkanttiin ironman -vauhtia ajatellen. Positiivista oli kuitenkin se, että sain syketasot rauhoittumaan ensimmäisen kierroksen jälkeen vaikka vauhti pysyi melko tasaisena.

T2 meni myös melko mukavasti. Tässä vaiheessa vetäsin juoksusukat kuivaneisiin jalkoihin, mikä oli hyvä taktiikka. Taidan jatkossakin toimia näin. Lähdin juoksuun 11min kärjen perässä ja juoksun perusajatus oli mennä rennosti tasaista vauhtia aina viimeiseen kääntöpaikkaan asti. Jos ja kun siinä vaiheessa olisi vielä voimia, niin vauhtia olisi lupa nostaa juoksun viimeiselle kuudennekselle. Juoksu lähti alusta pitäen kulkemaan ihan mukavan tasaista vauhtia; mitä nyt reilun kilsan jälkeen piti pysähtyä ykköselle. Reitti oli kolmena kierroksena niin, että jokaisen kierroksen alkupuoliskolla mentiin reilusti alaspäin, käännön molemmin puolin kolmisen kilsaa melko tasaista ja taas kierroksen loppuosassa pitkä hivuttava nousu. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin melkein aikataulussa, sillä kello näytti noin 36min (haaveena oli tässäkin noin 35min kierrokset). Toisella kierroksella vauhti hieman hiipui, kun paukutin eteenpäin sykeohjatusti noin 145 sykkeillä. Juoksun puolivälin paikkeilla yksi kaveri menikin ohitse selvästi kovempaa vauhtia. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä kello näytti noin 1h13 eli kierrokseen oli tullut minuutin verran lisää. Vikan käännön jälkeen lisäsin hieman puristusta ja maalissa kello näytti juoksuajaksi 1h50. Kolmas kierros oli siis tasan samanvauhtinen kuin toinenkin, vaikka vielä lopussa sykkeet nousivat selvästi. Maalissa kello näytti 4h47 ja sijoitus oli (ihan niin kuin sillä olisi mitään merkitystä) seitsemäs. Aurinkorasvasta (suojakerroin 20) huolimatta palkinnoksi tuli triathlonistin rusketusraidat yläselkään ja aavistuksen punoittavat käsivarret sekä mojova rakko toiseen pikkuvarpaaseen (taisi olla sukka aavistuksen mytyssä).

Reitti oli melko vaativa, joten aika on enemmän kuin tyydyttävä. Jätkät taisi mainita, että Joroisilla olisi ajettu nopemmin vaikka siellä pyöräilymatkaa on 10km enemmän. Myös sykekäyrää tarkastellen päivän suoritus oli ihan onnistunut:

Maalialueella pieni tankkaus, kassi kantoon ja kohti rantasaunaa. Joku kaivoi saunan jääkaapista muutaman kylmän huurteisen ja itsekin nappasin alkoholittoman Nikolain löylyseuraksi. Tässä vaiheessa ehti miettimään, että voiko sitä enää parempi fiilis olla. Pukuhuoneen kautta takaisin kisa-alueelle syömään paellaa, joka sisältyi osallistumismaksuun. Voi veljet, että se maistuikin hyvältä päivän sokerilitkujen, geelien ja urheilupatukoiden jälkeen. Nyt vasta fiilikset olikin kohdallaan! Kaikin puolin Voimarinteen kisa oli hienosti järjestetty, hommat toimi ja tunnelma oli kohdallaan. Reilu sata osallistujaa, joista suurin ryhmä oli perusmatkalla - se kun oli kisan päämatka ja sille oli laitettu palkinnoiksi harvinaista herkkua Suomessa ...puhdasta käteistä kolmelle parhaalle. Ja olihan siellä sitten tekijämiehet tulleet paikalle. Team226 osoitti jälleen kerran, että järjestäminen on hallussa ja kisat saadaan heti ekalla kerralla toimimaan.

Nyt takana on pari melko aktiivista viikkoa, joilla on tullut liikuttua myös tehokkaasti. Tällä viikolla ohjelmassa on vielä T10 -ryhmän päätöskisa(treeni), mutta muuten ajatus on keventää hieman ja nauttia ulkoilusta. Ensi viikosta alkaen aloitetaan viimeinen treeniputki ennen elokuun ironmaniä. Mitään ihmeellistä en ajatellut keksiä, mutta tarkoitus on pyrkiä saamaan jokaiseen viikkoon kaksi laadukasta uinti-, juoksu- ja pyörätreeniä (osa yhdistelminä). Lisäksi ainakin yksi kuntopiiri ja pari lihashuoltoon keskittyvää venyttelyä. Sopivasti lepoa, mielikuvaharjoittelua ja kalustonhuoltoa, niin
eiköhän sitä elokuussa tehdä uusi ennätys.