Pajulahden epilogi

Pajulahden jälkeinen palautuminen lähti sujumaan melko mukavissa merkeissä. Vaikka kisan jälkeisenä iltana kurkkua aristi ja seuraavana päivänä nenä oli tehokkaasti tukossa, niin jo maanantaina olo alkoi olla tältä osin normaali. Lihaksisto jumitti, mutta siihen paras lääke on kevyt liikunta ja venyttely. Eikä sitä auringonpaisteella terve mies pysty sisällä makailemaan. Tuntuu, että palautuminen on taas nopeampaa kuin viime vuonna. Ilmeisesti pajatso ei kisassa tyhjentynyt aivan kokonaan, mitä vähän arvelinkin heti kisan jälkeen.

Vaikka fiilikset ovat olleet pääsääntöisesti positiiviset, niin kauden päätavoitteen livuttua ohi jäljelle jäi aavistuksen tyhjä olo. Mitä sitten seuraavaksi keksisi? Triathlon on nykyään ybertrendikästä, joten voisi vaikka alkaa harrastamaan jotain muuta :) Sen kuitenkin tiedän jo, että oma starttipaikka on varmistettu Joroisten puolimatkalle ensi kesäksi 1300 muotitietoisen joukossa. Muuten askelmerkit ovat melko lailla auki, mutta enpä jaksa tämän suhteen nyt pahemmin stressailla. Taas on hyvä hetki mennä vähän aikaa virran mukana ja fiilistellä nätissä syyskelissä.

Kun nyt ei varsinaisesti ole mitään järkevää sanottavaa, niin laitetaanpa tähän vähän vielä Nastolan kisakuvia ja kisan jälkeisen viikon tunnelmakuvia:

Pyöräosuuden alku. (Kuva Nastola triathlon/Jani Ahola.)

Pyöräosuuden loppu. (Kuva Nastola triathlon/Jani Ahola.)

Maalisuora. (Kuva Nastola triathlon/Jani Ahola.)

Triathlonrusketus / suojakerroin 50.

Hullu pitää olla, että sisällä istuu tällä kelillä!

Hullu pitää olla, että sisällä istuu tällä kelillä!

VI Junnu TdT. Hyvä meininki!

Omien junnujen kanssa iltalenkillä

Nyt on Teivon velokin ajettu!

Tässä oli vielä viime syksynä suppilomettä :(

Kehäkukan vikat piirakkasumpit tänä kesänä?

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.  Lenkkipolulla/metsässä/uimahallissa/maanteillä/kuntosalilla/lisää tähän oma mieluisa liikuntapaikka nähdään!

Hermostunutta tepastelua

Kauden päätavoite, Pajulahden täydenmatkan SM-kisa, on nyt takanapäin. Eilen kisan kuluessa oli hyvää aikaa pohtia elämän perustotuuksia ja tällekin tekstille mielessä oli monta vaihtoehtoista otsikkoa kuten "Kisaraportti" tai "Ennätysjahdissa" tai kisan viimeisimmän kolmetuntisen suosikki "Ei enää ikinä". Päädyin kuitenkin kisaa edeltävien päivien tunnemia parhaiten kuvaavaan valintaan. Odottavan aika kun on aina pitkä.

Olin varannut majoituksen Pajulahdesta hyvissä ajoin, jo tammikuun kieppeillä. Autoiltiin triathlonvaimon kanssa kisapaikalle perjantaina vähän ennen klo 17 kisainfoa ja meidän huone olikin uinnin starttipaikan viereisessä rakennuksessa aivan rannalla, mikä helpotti kisa-aamun logistiikkasäätöä. Infon jälkeen mentiin Pajulahden ravintolaan syömään ja pyöräreitille katsomaan huoltopisteitä. Samalla tsekattiin uudistuneen vaihtoalueen järjestelyt ja lukittiin juoksuhuollon paikka siihen kentän kulmalle. Takaisin hotellihuoneeseen sekoittelemaan urheilujuomia ja tankkaamaan pyörän ruokapussukkaa. Yö meni perinteisissä merkeissä huonoilla unilla hermostuneena pyöriessä, mutta heräsin yllättävän virkeänä klo 4:45 kaikkien kellojen pärähtäessä soimaan samaan aikaan. Kisa-aamu valkeni viileänä (noin +6°C) ja kirkkaana. Veden lämpötila oli kuulemma noin +17°C ja aamulla Iso-Kukkasen päällä leijui maaginen usvaverho.

Kävin viemässä pyörän tyhjälle vaihtoalueelle hyvissä ajoin klo 5:30 ja palasin takaisin hotellihuoneeseen. Pieni kuminauhajumppalämmittely ja märkäpukua päälle. Talsin rantaan noin 20min ennen starttia ja ehdin uimaan pienen kierroksen ennen starttia. Vesi tuntuikin yllätävän lämpimältä ja heti tiesi ettei sen suhteen tule mitään ongelmia. Otin oman paikan vasemmasta reunasta kaislikosta. Ja sitten mentiin.

Uinti lähti liikkeelle melko tavanomaisissa merkeissä. Ekalle käännölle asti happea oli turhan vähän, mutta sitten sain oman menon rauhoitettua mukavaksi. Ekan kierroksen loppu meni itsekseen uidessa, mutta toiselle kierrokselle löysin sopivavauhtisen peesipaikan. Tässä pysyin aina kolmannen kierroksen puolivälin kieppeille, jolloin kyseinen kaveri nosti selvästi vauhtia ja itselläni alkoi olla vaikeuksia pysyä perässä. Tässä mennään toisen kierroksen loppua porukan toisena:

Kolmannen kierroksen lopulla orastava paine alavatsassa sanoi, että voisi olla fiksumpaa rauhoittaa menoa, rentoutua ja pumpata pilssi tyhjäksi ennen pyörävaihtoon menoa. Se sitten onnistuikin hyvin. Uintiaika rannalle noustessa näytti noin 1h6min eli 6min parannus vuoden takaiseen. Jopa vähän paremmin kuin odottelin. Taisin olla kisan 14. nopeimpana pois järvestä, joten uinti oli enemmänkin kuin tyydyttävän hyvä.

Pyöräosuudelle lähdin suoraan kisa-asussa ilman ylimääräisiä lämmittimiä. Ensimmäisen puolituntisen oli välillä viileää, muttei varsinaisesti kylmä. Kisajännitys pitää mulla lämmöt päällä hyvin. Pyöräily lähti liikkeelle mukavasti ja kierrokselle siirtymällä ohitin kolme kaveria yhden mennessä minusta ohi. Alku oli helppoa ja kivaa ajoa aina toisen kierroksen puolivälin omalle huollolle asti, jonka jälkeen reidet alkoivat ilmoittelemaan ettei kaikki ole ihan OK tänään. Vähän ennen pyöräilyn puoliväliä tein tietoisen päätöksen hidastaa vauhtia, jotta saisin sykkeet alas ja jotta reidet ei palaisi aivan puhki ennen aikojaan. Kolmannen kierroksen loppupuolella pidin pisutauon ja vähän sen jälkeen Paavo meni viimeinkin ohi ja totesin ettei kannata edes yrittää pysyä (sääntöjen mukaisessa) peesissä. Ehdin jo pariin kertaan miettimään, että joko Paavolla oli todella hyvä uinti taikka sitten se oli melkoinen alisuoritus. Itselleni alkoi samalla olla yhä enemmän selvää, että oma päivä ei ole se paras mahdollinen. Olin ilmeisesti sen verran hyvissä asemissa uinnin jälkeen, että pyöräilyn sain ajella kutakuinkin yksin. Joitakin hitaampia ohittelin kierroksella, mutta muuten oli paljon omaa rauhaa. Eipä ollut pelkoa peesisakoista tänä vuonna, kun ei ollut ketään, jota peesata. Ravinto- ja juomahuolto meni täysin suunnitelman mukaan - triathlonvaimolle pidetty 5min pikakurssi edellisenä iltana meni perille ja pullot napsahtivat hienosti käteen vauhdista. Energia- ja nestetasapaino tuntui muutenkin hyvältä. Pyöräilyosuuden jälkeen siirtymä takaisin Pajulahteen oli melkoista vääntämistä; ylämäkeä ja vastatuulta, mitkä söivät vauhdin aika tehokkaasti.

T2 meni hyvin ja vietin siinä vain 44 sekuntia. Etureidet oli jäykät, mutta elättelin toiveita että ne alkaisivat toimia juoksun lähtiessä liikkeelle. Koitin kuitenkin lähteä juoksuun melko maltillisesti jotta välttyisin krampeilta (mihin tuo jalkojen jäykkyys monasti johtaa), mutta eka kierros meni yhdestä pisutauosta huolimatta 42min kieppeille. Jalat tuntuivat jopa pienen hetken hyviltä, mutta toisen kierroksen menomatkalla homma romahti totaalisesti. Ja jo paluumatkalla kävelin isoimmat nousut. Kroppaa särki niin paljon, että kolmannelle kierrokselle lähtiessä vedin pari nopeavaikutteista särkylääkettä. Samalla vaihdoin geelit glukoositabletteihin, kun geelien nieleminen ei enää tuntunut mielekkäältä. Juomaa meni ihan suunnitelman mukaan ja hetkittäin tuntui että se jäi hölskymään mahaan. Kolmas juoksukierros olikin todella vaikea. Vaikka oma kisa näytti menevän odotuksiini nähden heikosti, niin päätin kuitenkin etten lähtenyt Nastolaan keskeyttämään. Taisinpa todeta siinä stadionillä ääneenkin mielessä pyörineen ajatuksen "niin pitkään jatketaan kunnes vintiltä sammuu valot". Siitähän ironmanissä on kyse pahimmillaan (lue: parhaimillaan). Energiaa piisasi, glukoositabut toimi ja aloin muutenkin viettämään huoltopisteillä enemmän aikaa. Löysin banaania ja suklaatakin. Kaikki meni, mutta reidet ei toimineet. Neljännellä kierroksella homma alkoi sen verran helpottamaan, että pystyin juoksemaan tasaiset osuudet sekä alamaäet (varovasti tosin). Viides kierros meni samassa usvassa ihmetellen sitä, että tasaisella etenin helposti 5min/km vauhtia. Ei tämä ollut ihan sitä mitä halusin, mutta tähän oli tyytyminen. Maalisuoralle tullessa olin tyytyväinen siihen, etten keskeytänyt vaikka sitä harkitsin enemmän kuin kahdella aikaisemmalla täysmatkalla yhteensä.

Mikä sitten meni pieleen? Totuudenmukainen vastaus on, että en tiedä, mutta reidet olivat eilen jäykät ja voimattomat. Kunto on ollut kohdallaan ja valmistautuminen sujui ihan suunnitelman mukaan, kuten myös kisan aikainen syöminen ja juominen. Missään vaiheessa ei ollut sellainen tunne, että energia tai neste olisi lopussa. Tai että suolatasapaino heittäisi. Ainoa meriselitys mitä olen keksinyt on, että perjantai-iltana nenä oli jonkin verran tukossa ja kisan jälkeen kurkku kipeä. Mitä ilmeisimmin perheessä kiertänyt lievä virusinfektio otti minut uhrikseen juuri kisan alla. Ei niin, että olisin tullut kunnolla kipeäksi, mutta niin että se tuntui kisapäivän suorituskyvyssä. Sen kuitenkin tiedän, että eilinen oli iso voitto henkisesti ja tätä Finisher -paitaa tulen käyttämään erityisen ylpeänä:

Niin, kaikista vaikeuksista huolimatta tein uuden ironman ennätykseni, joka kirjataan nyt luvuin 10h37min13s. Tarkoittaa, että viime vuoden aika parani ruhtinaalliset 6s.

Ei enää ikinä? Noh, muotoillaan tämä nyt niin, että vannomatta paras :)

Nastolan kisaenakko

Ihan ensimmäisenä - muistutetaan mieliin viime vuoden kisatunnelmat, joista kertoilin kisaraportissa.

Viime vuoteen verrattuna uinti ja pyöräosuudet ovat kutakuinkin samanlaiset. Uintireitissä ei ilmeisesti ole mitään eroa ja pyöräosuutta on hieman selkeytetty Nastolan keskustan läpi kulkevan siirtymän osalta. Pyörälenkkiä ajetaan neljä kierrosta, joka on ennallaan. Juoksu sen sijaan on kokenut isommat muutokset ja viime vuonna hämmennystä aiheuttanut metsälenkki on jätetty pois. Nyt juoksun toinen kääntöpaikka tulee lähemmäs Nastolan keskustaa ja samalla juoksureitille on saatu hieman lisää nousua. Eli tältä osin juoksu on aavistuksen haastavampi kuin vuosi sitten. Kisareitit on hienosti mallinnettu järjestäjän toimesta bing-karttapalveluun.

Fiilikset on tällä hetkellä mainiot. Vähän sellainen jännittävän odottavan kutkutteleva tulisi-jo -tunnelma. En ehkä ihan niin sanoisi kuin Chrissie Wellington totesi yhden Hawaijin kisaa edeltävässä haastattelussa "I'm stronger on the swim, stronger on the bike and stronger on the run.", mutta kuitenkin olen paremmassa kunnossa kuin viime vuonna. Turha sitä on kieltää. Uintivauhti on selvästi kehittynyt lisääntyneiden treenimäärien myötä, pyöräily puolestaan on taloudellisempaa sekä juoksussa aerobinen perusvauhti on kasvanut ja askel parantunut. Pohditaanpa sitten seuraavaksi, että mihin tämä riittää.

@ Kuopio Olympiamatka SM 2013 (kuva:SariL)

Uinti: Harkkakisoissa ja treeneissä on havaittu selvää uintivauhdin nousua. Ihan siinä määrin, että kaveritkin alkavat kysellä vinkkejä mitä heidän pitäisi tehdä. Voimarinteen puolimatkaa lukuunottamatta muissa kisoissa uinti on kuitenkin mennyt vähän väkinäiseksi suorittamiseksi. Nyt on tärkeintä säilyttää rentous, pyrkiä löytämään hyviä peesejä ja tulla järvestä ylös virkeänä. Viime vuoden uintiajan (1h12) uskon paranevan viitisen minuuttia 1h07...1h08 kieppeille (kelivarauksella!). Mun märkä päiväuni -uinti menee sinne 1h04...1h05 haarukkaan, mutta se vaatii erittäin hyvät peesit ja täydellisen onnistumisen.

@ Kuopio Olympiamatka SM 2013 (kuva:SariL)

Pyörä: Pyöräosuus on entuudestaan tuttu ja tällä kertaa odotan pääseväni vielä parempiin letkoihin kuin viime vuonna. Peesirajojen (10m) suhteen täytyy olla tarkkana, mutta muuten ajatuksena on tyytyä ajamaan rennosti ja sykeohjatusti (130...140 bpm). Jos sattuu löytymään hyvä letka, jossa syke on alhaisempi mutta vauhti hyvä, niin siinä kannattaa pysyä. Pyöräkeli tuskin on huonompi kuin viime vuonna, joten odottaisin pyöräilyn menevän suurin piirtein samaan aikaan tai vähän alle. Normisuoritus pyöräosuudelle on 5h20+-5min. Aivan ideaalionnistumisella voidaan päästä jonkin verran tämän alapuolelle. 

@ Kuopio Olympiamatka SM 2013 (kuva:SariL)

Juoksu: Kuten jo totesin, niin juoksureitti on aavistuksen hitaampi kuin viime vuonna. Toisaalta olen selvästi paremmassa juoksukunnossa ja todennäköisesti myös tulen juoksuun paremmissa voimissa kuin viime vuonna. Nyt odottelen noin 43-44 min kierrosvauhtia (sykealueella 140...150), mikä tarkoittaisi loppuajassa 3h35...3h40 maratonia. Forssassa meni kesäkuussa 3h25, mutta ihan 3h30 alitukseen ironman-juoksussa en oikein itsekään usko. (Vielä.)

Realistisesti odotan, että viime vuoden ennätys (10h37) paranee jonkin verran. Perussuorituksella loppuaika lienee 10h30 nurkilla ja hyvällä onnistumisella 10h15-10h30 välillä. Ravintosuunnitelma ja kisataktiikka on hioutunut hyväksi ja todettu toimivaksi jo parin edellisen kisan aikana, joten niitä en muuta oikeastaan millään tavalla. Jää kisapäivänä nähtäväksi mihinkä asti oma taso riittää, mutta hyvällä onnistumisella podiumpaikka on kyllä todella lähellä. Kymmenen päivän kuluttua ollaan huomattavasti viisaampia.

Perusmatkalla

Eilen kisattiin Kuopiossa perusmatkan eli olympiamatkan (1500m/40km/10km) SM-mitaleista. Kisa oli itselleni ensimmäinen kerta Kuopiossa ja samalla myös ensimmäinen perusmatkan kisa. Luvassa siis oli oma ennätys, jos maaliin asti pääsisi. Ja pääsinhän minä, joten ennätykset ropisi.

Omat kauden päätavoitteet ja niiden mukainen treenaaminen ei ole kovinkaan hyvin palvellut perusmatkan kisaa, joten odotukset eivät mahdottoman ihmeelliset olleet. Ajatuksena oli saada viimeinen hyvä ja kova treeni ennen Nastolan täydenmatkan kisaa, jossa onnistumisessa on tärkeää sekä tietää oma kuntotaso että kuunnella elimistön olotilaa matkan varrella. Ettei siis mene liian kovaa eikä myöskään tarpeettoman hiljaa. Useimmille itsensä tunteminen ja oman suoritustason objektiivinen arviointi on yksi niistä kaikkein vaikeimmista aisoista urheilussa. No, Kuopion kisaa edeltävänä iltana viestittelin hyvän kaverin kanssa ja tuolloin totesin että "mun aika on 2:15...2:20 haarukassa, jos hyvin menee" sekä "kärki menee kovaa, alle 2:10 vaaditaan mitskuille". Totesin myös, että olen tyytyväinen jos päädyn omalla suorituksella kymppisakkiin, sillä lähtölistan perusteella kisan taso oli kohdallaan.

TT226:n osanottajia odottelemassa starttia. (Kuva/TT226.)

Uinti; 1500m kahtena kierroksena. Treenien perusteella elättelin toiveita 24...25 min uintiajasta. Startit oli porrastettu ja oma ikäryhmäni lähti toisessa aallossa, kolme minuuttia nuorempien ikäryhmien perään. Vähän liian kovavauhtisen alun jälkeen jalkoja alkoi tulla vastaan jo ennen ensimmäistä kääntöpoijua ja taisinpa siinä myös uida jonkun sammakkomiehen ylitsekin. Tilaa ei pahemmin ollut. Ensimmäinen kierros meni tavoitevauhtiin, noin 12.5 minuutin pintaan, mutta toisella kierroksella täytyi hieman rauhoittaa menoa. Kädet olivat turhan paljon hapoilla vauhdikkaan alun ja huonon lämmittelyn takia. Toisella kierroksella tuhrautuikin minuutin verran pidempään ja oman kellon uinnin väliaika oli pari sekuntia vaille 26 minuuttia. Ei mennyt ihan kuin piti, kun toisellakin kierroksella jatkunut hitaampien väistely ja ohittelu näköjään söi uinnista rytmin ja rentouden. Uinnin jälkeen olo oli kuitenkin melko hyvä, joten vauhdin pieni rauhoittaminen oli sinänsä fiksu veto. Pahimman mokan tein kuitenkin jo lämmittelyssä: kisainfon jälkeen piti vielä vähän järjestää kamoja ja päätin käydä hölkkäverralla ...enpä sitten enää ehtinyt veteen lämmittelemään, mikä kostautui uinnin alussa. (Tätä ei saa toistaa Nastolassa.)

Pyörä; 40km neljänä kierroksena. Uinnin jälkeen olin sen verran hyvissä asemissa, ettei ekalla kierroksella vielä ollut pahemmin ruuhkaa. Toisesta kierroksesta eteenpäin sai käytännössä ajaa ohituskaistalla vaikkei oma vauhti nyt mitenkään mahdottoman ihmeellistä ollut. Koitin ajella maltillisesti korkeintaan ylä-vk:lla, jotta jaksaisi vielä juosta. Pyöräreitti oli tavallaan hauska, mutta toisaalta ikävä. Korttelinkierron jyrkkien mutkien, mukulakivien ja mäkien myötä reitillä oli paljon jarruttelua, väistelyä, kiihdyttelyä ja ohittelua. Monessa kohdin piti nostaa takapuoli penkistä ja/tai tarttua tankoon jarrukahvaotteella. Oman kellon ajoaika oli vähän vajaa 1h5min ja keskinopeus 36,7 km/h. Ihan valtavan mäkinen tuo reitti ei kuitenkaan ollut, kun mittari näytti noususummaksi 324m. Nyt tuli ajettua kaikki risteykset ja mutkat varman päälle; pari-kolme minuuttia olisi ehkä voinut ajasta puristaa, jos olisi ajanut vähän enemmän riskillä.

Juoksu: 10km kolmena kierroksena. Aivan juoksun alussa etureisissä oli kivistävä tunne pyöräilyn jäljiltä. Sen verran, että päätin jättää ylimääräisen puristamisen seuraavaan kertaan. Vasta viimeisellä juoksukierroksella rentous alkoi valua jalkoihin asti ja uskalsin alkaa nostamaan sykkeitä vk-alueen puolivälin yläpuolelle. Eipä sillä sitten enää kuuhun menty ja juoksun loppuaika oli 43:36. Kohtalainen suoritus kuitenkin, kun jäin alle 2 minuuttia omasta kympin ennätyksestä. Ensi talvikauden tärkeimpiä kehityskohteita on hankkia lisää juoksunopeutta näille lyhyille matkoille!

Maalissa kello pysähtyi kokonaisajassa 2h19min5s ja sijoitus oli oman sarjan 9. Vaihtoihin meni odotettua enemmän aikaa (yhteensä lähes 5 min) pitkien siirtymien takia, mikä tuli vähän yllätyksenä. No, toki väkimäärän kasvaessa myös vaihtoalueiden koko kasvaa. Kisasta jäi hyvät fiilikset ja Kuopioon voisi kyllä ensi vuonna suunnata uudestaan. Kokonaisuutena kisa siis meni odotusten mukaan ja tuntematta reittejä etukäteen arvasin pelottavan hyvin oman tasoni. Voittajalle jäin vähän vajaa 12 minuuttia. Sen suhteen arvailut meni pieleen, että pronssin olisi saanut ajalla 2h11.

Joulukuun puolivälissä alkanut ja nyt 34 viikkoa kestänyt treenaaminen kohti Nastolan täysmatkaa on loppumassa. Viimeinen kahden viikon valmistautumisjakso alkaa huomenna ja pian nähdään mikä onnistui ja mikä ei. Majoituksen ehdinkin jo varmistaa, mutta vielä pitää muistaa ilmoittautua itse kisaan.

PS. Uusi pinkki uimalakki on kyllä ihQ!

Paha päivä

Heinäkuun treenit alkaa olla taputeltu, sillä tänään kalenteriin on merkitty lepopäivä. Ajattelin käytää sen rästihommien tekemiseen pihamaalla, niin nekin taas vähän etenee. Ei mitään yltiöpäisen rankkaa hommaa kuitenkaan, vaan vain pientä puuhastelua lepopäivän henkeä kunnioittaen. Niinkuin aina ennenkin. Heinäkuun alussa tekemääni treeniohjelmaa kohti Nastolan kisaa on sittemmin tullut hieman rukattua vähentämällä ja lyhentämällä treenejä sekä lisäämällä lepopäiviä. Jotenkin fiilis alkoi olla sellainen, että on järkevämpää vähentää määrää, terävöittää treenejä sekä tehdä vielä selkeämpi ero lepo- ja treenipäivien välille. Myös Vormisto ehti ystävällisesti katsomaan ohjelman läpi ja antamaan muutamia hyviä kommentteja. Perussetti oli kuulemma aika hyvin kunnossa, mutta pientä lisäterävöittämistä tehtiin joihinkin treeneihin.

Miltä se heinäkuu sitten vaikutti? ...kokonaissaldoksi tuli maltillinen 50h liikuntaa, mutta tällä kertaa lajipainotus alkoi olla jo vähän paremmin kohdallaan. Sinänsä aika hassua kirjoittaa, että maltillinen 50h/kk, kun muutama vuosi sitten tuo oli koko vuosineljänneksen saldo... Niin ne ajat muuttuvat.

Heinäkuun yhtenä avaintreeninä oli Voimarinteen puolimatka, josta tulikin jo tarinoitua aiemmin.

Voimarinteen uinti takana. Kisan 4. tässä vaiheessa.

Kuun loppuun oli skeduloitu lähes puolimatkan veroinen treeni (3000m uinti + 120km pyörä + 15km juoksu).  Tämän piti olla viimeinen "kuningastreeni" ennen Nastolaa, mutta päivästä voisi paremminkin käyttää nimeä prinssiharjoitus. Ei ollut helppo päivä, joka alkoi nahkealla uinnilla ja loppui juoksun keskeyttämiseen. Tässä välissä vedessä ollessa sain orastavan päänsäryn, jota en ymmärtänyt lääkitä T1:ssä ennen pyörän päälle siirtymistä. Hedari paheni koko kolmetuntisen pyöräilyn ajan ja viimeisellä kympillä tuntui kuin päätä olisi paukutettu tyhjässä öljytynnyrissä. Joo, en myöskään kolmeen tuntiin ajanut tuota 120km matkaa eli pyöräilyäkin lyhensin suunnitellusta. T2:ssa heitin naamaan pari nappia, mutta oli vähän myöhäistä pelastaa enää juoksua. Siitä huolimatta kävin hölkkäilemässä 7.4km lenkin, jonka päälle päätin viheltää pelin poikki. Kroppa oli kuutamolla ja oli kyllä harvinaisen paha päivä! Onneksi tämä ei ollut kisapäivä, sillä homma olisi mennyt ennätyksentavoittelun sijaan maaliinpääsytaisteluksi. Ainoa positiivinen havainto on se, että nyt muistaa pakata särkylääkkeet huoltojoukkojen matkaan Nastolassa.

Monta hyvää treeniä heinäkuuhun kuitenkin mahtui ja pääosin fiilikset ovat positiiviset. Voin kertoa, että Nokian takana on myös kivoja maanteitä (jos Ismo sitä vielä kyselee, niin tiedätte) ja Nokialla on kiva urheilukenttä (vaikkei se sitä kyselekään). Ei varmaan tarvitse edes mainita, että myös Vihnuksen poijurata on tullut tutuksi.Vihnusjärvi on kyllä tarjoillut kesälläkin yllätyksiä ...veden lämpö on laskenut jopa 17°C:een heinäkuussa.

Maantiellä Tottijärven takana.

Heinäkuussa otin ohjemaan mukaan 1000m ratavedot. Näitä pitäisi tehdä enemmänkin! Juoksu on mennyt eteenpäin viime vuodesta, mutta silti kehitettävää löytyy - kun vauhdit alkavat mennä tuonne 3:45/km alle, tuntuu että jaloista loppuu vauhti. Motoriikka ei riitä. Kimmoisuutta ei löydy. Ei vain pääse kovempaa, vaikka sykkeet ovat vielä kaukana maksimeista. Ei oikeastaan edes hapota, muttei myöskään kulje. Pari vuotta sitten tilanne oli toisin päin ja sykemaksimit löytyivät kyllä hyvinkin ennen jalkojen motoriikan rajoja.

Yhden treenin vika eli nopein 1000m veto.

Heinäkuussa käytiin perheen kesken nautiskelemassa Tampereen pohjoispuolen vesistöistä ja hurautettiin aina Virroille asti. Siellä olikin uudet uinti- ja vierasvenelaiturit sekä hyppytorni. Oma kantti ei kestänyt kiivetä vitoseen, mutta nuorisolla näytti olevan hauskaa. Matkalla kohdattiin höyrylaivaharvinaisuuksia (kuten eräs noita kuvannut herrasmies hauskasti totesi) eli alukset Tarjanne ja Visuvesi. No, tamperelainenhan nämä näkee Mustanlahden satamassa harva se päivä. Kivaa oli, vaikka juuri tämä veneretki taisikin osaltaan torpedoida heinäkuun vikan kuningastreenin. Kolmen päivän veneretkihän tarkoittaa auringossa patsastelua, huonoa syömistä ja kehnoja unia. Eli ei varsinaisesti ole paras lähtökohta treenille, johon pitäisi startata hyvin levänneenä ja energiavarastot täynnä.  Ei se mitään, kun sen tietää.

Kalettomanlahden satama-alue uudelta vieraslaiturilta käsin.

Elokuun alun treenit jatkuvat vähän samaan tyyliin kuin heinäkuun loppu, mutta pitkiä treenejä ei enää tule. Paljon lyhyttä ja terävää. Lisäksi vielä perusmatkan (1500m/40km/10km) kisa Kuopiossa ja yksi harkkakisa Vihnuksella. Sitten koittaakin jo juhlapäivä, jota kohti on nyt matkattu kolmisenkymmentä viikkoa. Kisalipu pitää vielä muistaa lunastaa, vaikka taktiikkaa yhä hieroskellaan. Tällä hetkellä olen ajatellut säätää sykemittarin näyttämään vain yhtä mittausarvoa, jota tarkkailen pyöräilyn ja juoksun aikana. Se on tietysti syke, jonka pyöräilyssä pitäisi olla suurimman osan ajasta 130-140 ja juoksussa 135-145 välillä.

Myrskyvaroitus

Takana on melkoinen treeniviikko. Oikein hyvä sellainen. Alkuviikon ohjelmaa väritti AquaPlussan avovesikurssi, jolla käytiin uimassa maanantaista torstaihin joka päivä klo 18:00-19:30. Tämä oli oikein hyvä piristysruiske uinnille, joka yksinään tuppaa jäämään hieman vähäiseksi. Toki siihen alkuviikolle tuli otettua myös vähän muita treenejä ennen uintikurssia, kuten avovesikurssin vetänyt Kaitsu suositteli. Perjantain lepäilin ja venyttelin, lauantai meni Voimarinteen sprintti- ja perusmatkan lähtöjä seuratessa sekä kuvaillessa. Lauantaina kävin kuitenkin verrailemassa uintikisareitillä Riippilänjärvellä.

Sunnuntain ohjelmassa oli puolimatkan triathlon (1900m/90km/21.1km) Voimarinteellä. Alunperin olin ajatellut koittaa mennä ironman-vauhdeilla, mutta Kaitsun suosituksesta otinkin strategiaksi aivan aavistuksen kovemman vauhdin. Ei ole helppoa mennä rajoitin päällä kisassa, kun on numerolappu rinnassa. Ennakoin kuitenkin, että loppuaika voisi asettua johonkin 4h45...4h55 haarukkaan tällä speksillä.

Keli oli mitä mainioin kisaamiseen. Ennusteissa oli luvassa pientä lännenpuoleista tuulta, aurinkoa ja lämpöä jopa +24°C iltapäivään mennessä. Tosin suunnitelmissa oli olla maalissa jo ennen iltapäivän kuuminta aikaa. Tämähän sitten toteutui käytännössä pilkulleen. Mutta mennäänpä kisaan osuus kerrallaan.

Uintiin lähdin ennakkoluulottomasti kutakuinkin eturivistä. Jotenkin on tullut huomattua, että eturivi on hyvä paikka startata vaikkei omat vauhdit aina ihan siihen paikkaan oikeutaisikaan. Mutta mistäs ne kisakaverit sen tietäis :) Startti pamahti oman kellon mukaan klo 9:02 ja otin alun ekalle poijulle melko reipasta vauhtia, jotten jää perästä tulevien jalkoihin. Enkä jäänytkään... Toisella poijulla oli jo aika kivasti omaa tilaa ja oli jopa vaikeuksia löytää peesipaikkaa. Ekan kierroksen etäisimmässä pisteessä edessä näytti olevan ehkä 4-5 kaveria ja takana näkyi pitkä nauha kahden ensimmäisen poijun välillä. Hitsiläinen, uinti starttasi melko kivasi ja homma oli mukavan kevyttä. Fiilis oli, että vauhtia on vähän enemmän kuin ironman-matkan 3800m uintiin kannattaisi laittaa, mutta tähän puolimatkan harkkakisaan ihan sopivasti. Jatkoin matkaa toisessa ryhmässä, jossa oli minun lisäkseni kaksi kaveria. Kärjessä taisi olla kaksi vähän irti ja meidän takana oli selkeä hajurako seuraaviin. Toiselle kierrokselle kuljettiin rannan kautta ja tässä vaiheessa jäin vähän porukastani, kun en halunnut hötkyillä sykkeitä ylös. Rannalta kuului kannustushuudot korvatulppien läpi ja väliaika 15:45. Huh, sentään. Toisen kierroksen alussa piti kiriä oma porukka kiinni, jonka jälkeen päätin ottaa hieman rennommin ja jatkaa matkaa peesissä. Toka kierros oli vähän maltillisempaa kelausta ja tulin rannalle ajassa 32:37. Jälkikäteen tsekkasin matkan mittarista, joka näytti 2.00km, eli ehkä aavistuksen ylimatkaa uitiin. Kaikkinensa aivan mainio uinti ja olo oli hyvä aamukylvyn jälkeen. Märkiksen riisuin heti rannan ruoholla ja otin siirtymän ylös vaihtoalueelle omassa rauhassa juomaa nauttien. Tässä vaiheessa päivää hötkyily ei johda mihinkään positiiviseen.

T1:ssä jalkojen pesu, sukkien puku ja loput pyöräkamat päälle. Eikun ajamaan. Fillariosuuden alku oli perinteinen ja sykkeet meinasivat keikkua turhan ylhäällä. Sain kuitenkin rytmistä kiinni jo ekan kympin kuluessa ja pidemmissä alamäissä sykkeetkin putosivat ajoittain jo aerobisen kynnyksen alle. Pyöräily ajettiin kahtena kierroksena ja ensimmäisen kierroksen puolivälin käännössä hieman yllättäen huomasin, että tuomarietuauto kääntyi vain vähän minun edeltä, ja sen ja minun välissä oli vain kaksi pyörää. Vaidossa vesipullon ojentanut Soile vahvisti, että tosiaankin siinä on kärki ja olin tässä vaiheessa kisaa kolmantena. Pyöräkierroksen paluu oli aavistuksen takasivumyötäiseen tuuleen ja pitkissä, loivissa alamäissä vauhti pysyi pintakaasulla helposti 42...45 km/h haarukassa. Jyrkemmissä mäissä mentiin sitten jo 50...55 km/h. En tiedä mitä edellä olevilla kavereilla tapahtui, mutta yhden nousun jälkeen molempien vauhti hiipui samaan aikaan ja painelin ohitse piikkipaikalle. Kaiken lisäksi eroa näytti kertyvän melko nopeasti ja pian olin näköyhteyden ulottumattomissa. Oli kieltämättä hieno tunne ajaa johtoauton perässä kisakeskuksen kautta toiselle kierrokselle äänekkään kannustuksen saattelemana. Ei todellisuus ihan näin ruusuinen ollut, sillä tiesin että perässä oli tulossa kovaa kaveria. Rauno menikin ohitse ennen toisen kierroksen puoliväliä ja totesin vauhdin olevan sitä luokkaa, että oman kisataktiikan kannalta on parempi jatkaa omaa vauhtia. Eipä sieltä muita enää pyöräosuudella ohitse tullut vaikka toisen kierroksen jälkimmäisellä puoliskolla aavistuksen jo aloin hillitä vauhtia juoksua ajatellen. Tulin T2:een juuri ja juuri alle 2h30min pyöräajalla eli keskinopeus oli tuolle mäkiselle reitille melko säädyllinen 36.0 km/h.

T2 meni melko sutjakasti ja vietin vaihtoalueella 34 sekuntia vaikka kisakuuluttajan mukaan jäin suustani kiinni yleisössä olleiden kavereiden kanssa. Juoksuosuus oli viime vuodesta tutulla reitillä kolmena kierroksena ja ennakoin, että kierroksen menisi noin 35min. Ensimäinen kierros näytti 33min ja toinen 34min. Viimeisellä kierroksella vauhti pikkuisen hiipui ja takaa tuli ohitse lentämällä päivän nopeimman juoksuajan kirjannut kaveri. Juoksu meni muuten hyvin, mutta tuo viimeisen kierroksen hiipuminen jäi vähän kaivelemaan. En nimittäin syönyt ensimmäistäkään geeliä juoksuosuudella, kun ne eivät maistuneet. Matka eteni urheilujuoman ja parin suolatabletin voimin, mikä taisi kostautua tuolla viimeisellä kierroksella sokerin loppumisena. Tämä pitää hoitaa Nastolassa paremmin! Juoksuosuuteen kului 1h43 eli vikalla kierroksella sain tuhrattua 36min. Siitä huolimatta takaa ei enää tullut muita juoksumiehiä ohitse ja ylitin maaliviivan kokonaisajassa 4h49min. M-ELITE pronssi ei ole missään tapauksessa huono suoritus, kun aivan täysillä ei tullut mentyä.

Kisa onnistui hienosti ja sain pidettyä taktiikasta melko hyvin kiinni. Se ei ole helppoa, kuten useimmat teistä tietävät. Tästä parhaimman palautteen sain maalialueella kavereilta, jotka ihmettelivät etten ole mitenkään erityisen väsyneen oloinen. Tähän ei voi sanoa muuta kuin, ettei pitänytkään olla.

"Podiumilla"

Pohtolan meteorologinen osasto julistaakin myrskyvaroituksen Nastolan seudulle 24.8.

Ja sitten lopuksi puolipakollinen varustepäivitys. Viimeisin hankinta -sektorilta löytyy kuvan mukainen sekunttikello. Tämä tulee triathlonvaimolle kovaan käyttöön Nastolan kisassa, kun odotan lähes reaaliaikaista tilanneinfoa muihin oman sarjan kavereihin verrattuna. Saas nähdä miten käyttökoulutus onnistuu. Kello vaikuttaa fiksulta peliltä ja sitä voi itse käyttää vaikka pacerina tai ratavetojen kellotuksessa. 

Kelloa ei kuitenkaan vähään aikaan tarvita, sillä ensi viikko palautellaan huolella. Sitten on luvassa vielä pari melko intensiivistä treeniviikkoa, jonka jälkeen alkaa lähtölaskenta kohti kuninkuusmatkaa.

Tuumaustauko, II otto

Niin se juhannus taas päätti kevään ja alkukesän T10 -treenit tältä vuodelta. Juuri, kun ehti tottumaan hyvään viikkorytmitykseen. Fiilikset on nyt melko lailla samat kuin viime vuoden heinäkuun puolivälissä, jolloin raapustelin kirjoituksen nimellä Tuumaustauko. 

Mitäpä sitä samaa asiaa enää toistamaan, joten käydään käsiksi kuukausiyhteenvetoon. Kesäkuussa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja pikkuhiljaa treenaaminen alkaa näyttämään siltä miltä sen pitäisikin ...vaikka parannettavaa vielä löytyy. Kokonaistunteja tuli noin 64h, josta pyöräily lohkaisi ei-niin-kovin-yllättäen leijonanosan. Juoksumäärä oli itselleni ihan kiva lähes 16h. Uitua tuli taas melko vähän, mutta uintikertoja on kuitenkin kalenterissa 10 kappaletta. Eli idealla vähän kerrallaan, mutta usein on järvessä käyty. Uinnissa positiivista on kuitenkin yksi yli 4km uintitreeni sekä harkkakisastartin mukana uitu oma 300m avovesiennätys (4:12).

Kesäkuun ehdoton kohokohta oli kuningastreeni, jossa kävin juoksemassa Forssa suvi-illan maratonin (kuva alla) edellisenä yönä ajetun Pirkan pitkän yöpyöräilyn päälle. Tätä kelpaa muistella, jos jossain vaiheessa matka kohti elokuuta tuntuu vaikealta.

Heinäkuun fokus on selvä - jäljellä on kuuden viikon treeniblokki ennen täysmatkan kisaan valmistavaa kahden viikon jaksoa. Luvassa on kovia treenejä, mutta niin että maltti säilyy tekemisessä eikä homma karkaa käsistä. Viime viikonlopun tuumaustauko tuotti alustavan treeniohjelman seuraavalle kahdeksalle viikolle: tunteja kertyy vähän reilu sata, treenejä kuutisenkymmentä ja erilaisia harkkakisoja mukana on viisi. No, myönnettäköön että "harkkakisojen" joukossa on myös Kuopiossa järjestettävä perusmatkan SM-kisa, joka toimii viimeisenä kovavauhtisena treeninä ennen Nastolan täydenmatkan kisaa. Tämän hetken fiilikset on sellaiset, että olen jo nyt kovemmassa kunnossa kuin viime kesän kisassa. Vapise Nastola, sillä mustanaamion? (kuva alla) ennätykset on vaarassa paukkua lujaa!

Kohta starttaa neljän päivän avovesikurssi, joka antaa parhaan mahdollisen alun heinäkuun treeneille. Näihin kuviin ja tunnelmiin!