Viime viikon T10:ssä käytiin ajamassa mäkivetoja Säijässä (4x 8km: joka vedon puolimatkaan vk:ta ja pk:ta takaisin), jonka päälle "rentoa" vk-juoksua Sarpatissa 3.5km. Sitten seurasikin treenin kohokohta, kun sujautettiin märkäpuvut päälle ja käytiin kylpemässä Vihnusjärvessä. Kaitsu oli treenin alla mitannut (pinta)vedenlämmön ihan rannasta laiturin vierestä ja sai tulokseksi +15°C. Riittävän lämmintä ...siis siinä rannassa... Rohkeimmat (minä mukaanlukien) uivat edestakaisen matkan (2x 400m) järven halki ja täytyy todeta, että keskemmällä vesi oli kutakuinkin hilpeän hileistä. Ei varmaan paljoa päälle +10°C. Jos jotain positiivista, niin rennon vedon vauhti oli sellaista 17:30/km eli kehitystä viime kesästä on nähtävissä. Perjantaina Ryydynlahden pintalämpömittari näytti myös saman maagisen +15°C noin 30cm syyvydessä, ja otinkin lyhyen valmistavan treenin lauantain kisaa ajatellen: 200m uinti ja 2.5km juoksu, josta kilsan verran reipasta. Ryydynlahden vesi ei tuntunut yhtään niin kylmältä kuin keskiviikkona Vihnuksella.
Lauantaina vuorossa oli kisatreeni Pajulahdella, jonne menin lähinnä katselemaan paikkoja elokuun täyden matkan kisaa silmällä pitäen. Pajulahden kisa osoittautuikin varsin kivaksi vaikka suunnitelmat elivät hieman ennakkoinfoihin nähden. Suurin takaisku oikeastaan oli se, että kuntosarja starttasi ennen kilpasarjaa vaikka aikataulun mukaan piti mennä toisin päin. No, muutenkin myöhässä ollut lähtöhän siitä vain viivästyi lisää, mutta tilanne oli kaikille sama. Veden virallinen lämpötila oli +15.2°C eikä se enää tuntunut lainkaan kylmältä tai epämiellyttävältä. Pikkuhiljaa alkaa selvästikin tottumaan. Kilpasarjan startissa oli kaikkiaan 32 miestä ja 5 naista, joten tunnelma oli sopivan tiivis eikä pieneltä kontaktilta vältytty. Uinti meni Pajulahden rantaa pitkin edestakaisen lenkin ja se tuntui pitkältä. Ennakkoon uinnin oli ilmoitettu olevan maksimissaan 750m ja aikaa paloi melko tarkkaan 15 minuuttia. Vaikutti hitaalta, mutta tuloksissa uinnin pituudeksi oli kirjattu 950m ja peruskartasta arvioin todellisen matkan olleen vähän reilu 900m. Ei lainkaan paha sitten kuitenkaan. Vaihtoalue oli tennishallin takana sijainnut nurmialue melko kaukana rannasta ja siirtymineen vaihtoon meni reilu 3 minuuttia. Pyörälähdössä tuli säädettyä ihan kunnolla, kun kengät ei meinanneet kiinnittyä polkimiin ja lähtö oli loivaan ylämäkeen... Pyöräreitti oli hieno kun sille pääsi! Se oli yhtenä kierroksena (oman mittarin mukaan noin 36.5 km) sekä reitillä oli kivaa kumpua ja mutkaa. Pyöräillessä ihmettelin kyllä sitä ettei selkiä tullut kovin montaa vastaan vaikka kuvittelin että reitti sopisi minulle. Aika tarkkaan 1h1min myöhemmin T2:een ja juoksutossua jalkaan, geeli naamaan ja takaisin baanalle. Juoksu oli edestakainen lenkki pyöräreitin loppua mukaellen höystettynä pienellä pururatakierroksella. Etukäteen olin miettinyt että semmoinen 40...41 min voisi olla ihan ok aika 9 km juoksuun. Menomatkalla jouduin pitämään pakottavista syistä yhden pisutauon, jossa taisin hävitä vajaan puolisen minuuttia ja ainakin yhden sijan. Lisäksi pari...kolme juoksumiestä meni sen verran reipasta vauhtia ohi, että he olisivat ohittaneet muutenkin. Puolimatkan krouvissa kello näytti vajaata 20 minuuttia, joten ihan tavoiteajassa mentiin. Maalissa juoksukello pysähtyi aikaan 38:24 min eli omaan tasoon nähden varsin hyvä vauhti. Kuitenkin koko juoksua väritti vatsakrampit, jotka jonkin verran söivät intoa rutistaa vauhtia lisää ja jäi fiilis että parempaankin olisi hyvänä päivänä pystynyt. Seuraavalla kerralla urheilujuoma menee vaihtoon, kun nyt otin *kokeeksi* uutta merkkiä. Loppuaika alle kahden tunnin tavoitteen (noin 1h58) ja sijoitus miesten kilpasarjassa 11/32. Eipä siis oikeastaan ollut mikään ihme ettei pyörälenkillä tullut kovin montaa selkää vastaan :)
Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan pyöräily (minulle 14. kerta) ja 215 km matkan 32A -nopeusryhmän vetohommat. Tälläkin kertaa mentiin ihan speksiin, sillä ajonaikainen keskinopeus oli 32.9 km/h ja aikaa paloi (taukoineen) vähän vajaa 7h. Keli oli kaukana viime vuoden helteestä ja heti aamusta kastuttiin. Oli sateista, märkää ja koleaa, mutta lyhyillä tuli ajeltua koko päivä. Irtohiat riisuin Viimeisellä etapilla Terälahden jälkeen ja maalissa aurinko paahtoi jo kuumasti. Pyöräilyn päälle lenkkarit jalkaan jätkien kanssa 5km/30min kevyt verrailu lähipuistoissa.
Maanantaina olikin vuorossa kesän ensimmäinen harkkatriathlon, johon ajattelin mennä "palauttelemaan". Uinti lähti ihan kivasti ja Vihnuksen vesi tuntui jo lämpimältä ...kello näytti karvan päälle 5 min kun nousin järvestä. Lauantain säädöstä oppineena olin tällä kertaa päättänyt kokeilla vaihtoa niin, että kengät ovat valmiiksi kiinni polkimissa. No, muuten ihan hyvä, muttei uusi tekniikka ollut aivan täysin hallussa: toisen kengän sain jalkaan jo ensimmäisen alamäen jälkeen ja toisenkin heti siinä kirkon risteyksessä mäen päällä. Eihän siihen siis edes kilometriä mennyt. Kaikessa säädössä unohdin myös käynnistä kellon pyöräilyyn lähtiessä (muista: aktivoi autostart). Edellä olevan selkä karkasi ja toinenkin tuli takaa ohi kenkiä säätäessä, mutta lähdin ajamaan omaa ajoa. Kaikki meni oikeastaan ihan kivasti Kalkun kerrostaloille (eli reitin ääripisteeseen asti), kunnes takatuubi paukahti tyhjäksi. Eipä muuta kuin tuubinvaihtoon, jota ei olekaan ennen tullut treenailtua tienpäällä (tai kisassa). Ja toivottavasti ei tarvitse enää treenailla ainakaan tänä vuonna... Onneksi oli nätti auringonpaiste ja kohdalle osui sopivasti betoniporsas, sillä uunituore tuubi (muista: venytä varatuubi etukäteen) ei ollut ihan plug-n-play asennettava levykiekolle. Aikaa siis paloi puttaillessa ja palautuminen keskeytyi pahasti. Ihme kyllä, sain tuubin revittyä kiekolle kunnes hokasin, että ilman saaminen siihen voi olla melko hankalaa ilman piippusuulaketta (joka oli mukana, mutta Vihnuksen parkkipaikalla autonperässä). Jotenkin onnistuin saamaan pari baaria sisään hiilidioksidipatruunasta ja jatkoin matkaa varovasti rullaillen kohti Vihnusta (muista: levykiekon kanssa piippusuulake matkaan). Enpä mitannut paljonko aikaa kului tuossa säätäessä, mutta arvaisin että joku 8-9 minuuttia. Seuraavana vuorossa T2, tossut jalkaan ja Sarpatin kolmoselle. Kokeellisen treenikisan kohokohdaksi kokeilin juosta ilman sukkia, mikä toimikin ihan kivasti tuolla lyhyellä matkalla. Kisafiilis kadoksissa ja viikonlopun jälkeen ei-aivan-tuoreilla-jaloilla juoksuun meni karvan päälle 16 minuuttia. Loppuaika reilu 47 minuuttia ja lähes peräpään kärkisija. Olipa kuitenkin hyvä fiilis vetää loppun asti vastoinkäymisistä huolimatta. Ja jos jossain pitää näitä hommia treenata, niin mieluiten treenikisoissa!
Loppuviikon ohjelmassa on triathlontreeni T10:n kanssa, ehkä pieni juoksu ja kevyt avovesiuinti sekä lauantain Voimarinteen puolimatkan kisa. Voisi koittaa tavoitella semmoista rentoa olotilaa lauantain starttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti